Laulu on nimensä mukaisesti elokuvan muotoinen laulu. Sen säkeistöt seuraavat Suomen viimeiseksi runolaulajaksi mainitun Jussi Huovisen oppilasta, kuvataiteilija ja sarjakuvataiteilija Hanneriina Moisseista hänen matkoillaan Huovisen luo, sekä uuden, Huovisen opeista ammentavan teoksen syntymää. Kahden ja puolen vuoden aikana opettajan ja oppilaan tarinat risteävät, ja perinne jatkaa kulkuaan. Kantavina teemoina kulkevat menetyksen ja toipumisen sävelet.

Huovinen, elokuvan alussa 86, on synnyinkylänsä Hietajärven ainoa asukas. Hän on viimeinen elossa oleva suomalainen, joka on oppinut vuosituhansia vanhoja runolauluja suullista tietä, omalta äidiltään ja isältään. Moisseinen, 32, haluaa oppia Jussin lauluja ja kaikkea sitä viisautta, joka niihin kätkeytyy. Laulu on se voima, joka yhdistää ihmiset ajasta ja paikasta riippumatta ja kiinnittää heidät osaksi jotakin suurempaa. Se lohduttaa silloin kun kipu on suurin, ja se avulla ilo moninkertaistuu.